Mitä näemme syvällä itsessämme?

Ootko sä pitkään aikaan katsonut syvälle itseesi? Mitä kaikkea on sen alla millä yrität miellyttää muita? Jos purat itsesi kerros kerrokselta, mitä näet. Millä olet yrittänyt peittää todellista itseäsi?

Ootko sä huomannut tehneesi elämässä valintoja pelkästään sen vuoksi, että olet lähtenyt toteuttamaan muiden unelmaa tai mielikuvaa?

Usein unelmien saavuttaminen vaatii kovaa työtä. Tällä kovalla työllä tarkoitan henkistä työtä. Sellaista työtä, missä kohtaat todellisen itsesi ja omia pelkoja ja ajatuksia. Se työ ei tosiaan aina tunnu helpolta ja kevyeltä.

Eikö olisikin helpompi kulkea laput silmillä näkemättä ja kuulematta? Tällöin ei tarvitse kohdata itseä, mutta ei myöskään saavuta omia unelmia. Se on just se työ mitä pitää tehdä. Kasvaa henkisesti ja muuttaa omaa ajatteluaan ja suhtautumista asioihin. Muu tulee sen jälkeen kuin itsestään.

On paljon mitä voi tehdä matkalla kohti omia unelmia. Ensimmäinen askel on pysähtyä sen äärelle mitä elämältään toivoo. Mitä haluaa? Mistä kokee iloa? Minkälaiset asiat innostavat ja sytyttävät sielun ja sydämen iloon? Minkälaista ajattelee oman elämänsä olevan silloin kun kaikki toiveet ja unelmat ovat toteutuneet? 

Minkälaiset asiat, ajatukset ja tunteet ovat tämän mielikuvan esteenä?

Tähän väliin pieni tarina...

Oon ite syntynyt Turkulaisessa -80 luvun lähiössä. Mun perheeni on ollut perus perhe, jossa ollaan arvostettu käsillä tekemistä ja fyysistä työtä. Oon kuullut paljon lapsena tarinoita siitä miten koulu ei ole vanhempiani innostanut ja elämässä pärjää kyllä kovalla työllä. 

Oon ollut onnekas, että lapsuuteni on ollut turvallinen. Kyllä, isäni on ajoittain juonut reippaasti alkoholia, mutta ei niin paljon, että se olisi vaikuttanut arkeen tai perhe elämäämme. Perheessämme on ollut paljon läsnäoloa ja yhteistä aikaa. En oo joutunut elämään ja näkemään mitään fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Isovanhemmat on asunut lähellä ja tukea on ollut paljon. 

Toisaalta lähiö ympäristönä ei ole kaikilta osin ollut ihanteellinen. Kaikilla asia siellä ei ollu ihan yhtä hyvin kuin mulla ja se heijastui aika hyvin koulussa kaikkiin. 

Toisaalta oon omat kasvukipuni kokenut teini-iässä, eikä se ehkä kaikilta määritelmiltä oo mennyt ihan putkeen. Peruskoulu meni miten meni. Ei mitenkään hyvin siis, mutta siitäkin selvittiin. Tämän jälkeen elämässä oli pieni hetki jolloin asiat eivät todellakaan mennyt hyvin, mutta se saattaa olla jo toinen tarina...

Herättyäni siihen, etten halua elää sellaista elämää jota sillä hetkellä elin. Vuosi taisi olla 2003 loppupuolta. Lähdin työstämään itseäni ja kohtamaan omia pelkojani. Useampi vuosi tässä urakassa meni, mutta samalla lähdin opiskelemaan ja aloin saamaan ajatusta mitä haluaisin elämältäni ja missä haluaisin olla. 

Tie tähän päivään ei ole aina ollut helppo. Suurin työ mulla on ollut siinä, että kohtaan omia pelkojani ja muutan suhtautumista asioihin. Oon saavuttanut monia omia unelmiani matkan varrella. Aina niitä ei ees oo tajunnut saavuttaneensa, mutta asioita taaksepäin ajattelemalla on huomannut miten kaikki oikeastaan on toteutunut. 

Mitä tää on sit vaatinut? Se on vaatinut rohkeutta katsoa syvälle itseensä mitä oikeasti haluaa ja lähteä tekemään asoita vaikka pelottaisi. Monta vihkoa on tullut kirjoitettua täyteen omia ajatuksia toimintatapoja. Se on vaatinut valintoja ja toisin päättämistä. Se on tavallaan vaatinut itsekuria, jotta uudet tavat ja rutiinit on muodostunut automaatioiksi. Se on vaatinut paljon kursseja, opintoja ja kirjoja. 

Mitä voit tehdä?

Tää on hyvin yksinkertainen. Pysähdy tarkastelemaan itseäsi. Oletko sellainen ihminen joka syvältä haluat olla. Tällä lähinnä tarkoitan sitä, että toimitko omien arvojesi mukaan ja vastaako toiminta sellaisen ihmisen toimintaa, jota arvostat. Miten suhtaudut asoihin? Jätätkö innostavia asioita tekemättä pelon vuoksi? Pelkäätkö, että epäonnistut? 

Tää on tavallaan se työ mistä kaikki lähtee. Tutustu itseesi ja siihen kuka olet. 

Jos et ole tyytyväinen johonkin, muuta se.